Otsikko on lainaus graduni viimeisestä otsikosta. Se on ohi nyt. Gradu on palautettu viime maanantaina, ja kypsyyskoe kirjoiteltu perjantaina. Nyt valmistuminen on enää gradun tarkistajista kiinni. Kreikka ja VT:n tuntemus menivät neljännellä ja kymmenennellä yrityksellä vihdoin rimaa hipoen läpi ja miusta on siis oikeesti tulossa maisteri, kunhan gradu vaan menee hyväksytysti läpi.
Uskomatonta, viisi vuotta tässä on noita pakerrettu (tai itseasiassa kolme, koska työt ja armeija veivät kaksi täyttä vuotta) ja jostain nuo opintopisteet on vaan karttunut. Perjantaina istuin viimeisen kerran yleisessä tentissä, ja mietin kuinka kummallista tämä on. Tuntuu, että opiskelujen aikana on vain herännyt havaitsemaan oman pienuutensa ja tietämättömyytensä joka asiassa, mutta kai sieltä joku oppi on päähänkin jäänyt.
Maanantaina aloitin työt. Sain seurakunta-/nuorisopapin viransijaisuuden ja työ on aivan mahtavaa. Jos vuoden tai kahden päästä viihdyn työssäni (tosin tämä sijaisuus on alkuun vajaan vuoden mittainen) puoliksikaan näin hyvin, niin olen tyytyväinen valintaani. Mutta kyllä papin paita voisi auttaa työskentelyä, kun ei joka paikassa luultaisi että olen joku seurakuntanuorista. *huokaus*
Kesällä odottaa pari riparia ja helluntaina ensimmäinen jumalanpalvelusvuoro. Huomenna olisi piispan tapaaminen. PELOTTAA! Ja jos kaikki hyvin menee, tämä tyttö vihitään kesän alussa papiksi.
Jospa nyt ehtisi blogiakin pitää yllä jatkossa paremmin. Toivottavasti kaikki lukijat ei oo jättänyt minuu! On täällä jotakin valmistakin, vihdoin. Tein Lidlin viime keväänä myymästä Colorado langasta hameen. Inhosin tuota jo heti alkuunsa, kun pätkärääkätty lanka vaan näyttää hirveältä. Sitä paitsi sileää neuletta hameen ympäryksen verran oli aika tuskaa neuloa. Sitten päädyin virkkaamaan hameen loppuun. Lopputulos on kyllä yllättävän siedettävä. Vuorikankaaksi ompelin luonnonvalkeaa puuvillaa, jotta hame ei hiosta kesä ja kotikäytössä. Ylhäällä hametta paikallaan pitää kuminauha. Lankaa kului noin 240 g, kokonaispaino vuorin kanssa oli 310g luokkaa ja arvioin kangasta olleen noin 70g.
Muoriskalle lähti palkintopaketti tuossa taannoin ja sisältö oli tällainen:
Olen ihaillut noita Virkkukoukkusen juttuja ja ostin samalla itselleni palkinnoksi graduaherruksesta aivan ihanan minua kuvaavan laukun!
Olin jo helmikuussa katsonut tuon kassin valmiiksi, että kunhan gradu valmistuu, niin sitten. Minä en tunnetusti osaa oikeaa ja vasenta. Muutama viikko sitten olin partiokurssilla, jossa mietittiin reittiä, miten leiripaikalta päästään pois ja todettiin, että ekasta risteyksestä käännytään oikealle. Poislähtiessä käännyin siit "oikealle" ja harhaan ajettuani mietin mikä meni vikaan. Palasin risteyksen kohdalle ja ääneen mietin itsekseni, että miks menin vikaan vaikka käännyin oikealle. Jonkin aikaa meni, ennen kuin hahmotin, että niin, olinkin kääntynyt risteyksestä vasempaan. Eikä tämä ollut ainutlaatuinen tapaus :) kauhulla odotan soveltuvuuskokeiden tuloksia, kun niissä oikeaa ja vasenta pyöriteltiin yhdessä tehtäväpaketissa joka tehtävässä...
Sny muisti miua paketilla viime viikolla. Paketista paljastui kolme kerää Wendyn Supreme puuvillalankaa. Miulla taitaa olla ajatustenlukija sny, kun viime viikon ihastelin työtoverin tunikaa (joka näytti itse neulotulta, vaikka oli kaupasta) ja sain siitä inspiraation omaan tunikaan. Asiaan vaikutti myös se, että uskaltauduin pari viikkoa sitten ostamaan elämäni ensimmäisen tunikamallisen paidan, ja ihastuin siihen valtavasti. Olin siis jo menossa kauppaan Tennessee ostoksille, tosin sillä mielellä, että se on aivan liian raskasta lankaa. Mutta sny pelasti miut lankaostoksilta, luulisi tuon 300g riittävän pikkuhihaiseen tunikaan. KIITOS SNY!
Kuvassa näkyy ihana marjapuuromainen langan väri ja aloitettu tunika.
Tänään olisi partioparaati, kun vietetään partioviikkoa, ja sää tuntuu suosivan, ainakin toistaiseksi. Tämä tyttö lähtee pukemaan partiopaitaa päälle ja voittamaan paraatimaljaa takaisin lippukunnalle!
Uskomatonta, viisi vuotta tässä on noita pakerrettu (tai itseasiassa kolme, koska työt ja armeija veivät kaksi täyttä vuotta) ja jostain nuo opintopisteet on vaan karttunut. Perjantaina istuin viimeisen kerran yleisessä tentissä, ja mietin kuinka kummallista tämä on. Tuntuu, että opiskelujen aikana on vain herännyt havaitsemaan oman pienuutensa ja tietämättömyytensä joka asiassa, mutta kai sieltä joku oppi on päähänkin jäänyt.
Maanantaina aloitin työt. Sain seurakunta-/nuorisopapin viransijaisuuden ja työ on aivan mahtavaa. Jos vuoden tai kahden päästä viihdyn työssäni (tosin tämä sijaisuus on alkuun vajaan vuoden mittainen) puoliksikaan näin hyvin, niin olen tyytyväinen valintaani. Mutta kyllä papin paita voisi auttaa työskentelyä, kun ei joka paikassa luultaisi että olen joku seurakuntanuorista. *huokaus*
Kesällä odottaa pari riparia ja helluntaina ensimmäinen jumalanpalvelusvuoro. Huomenna olisi piispan tapaaminen. PELOTTAA! Ja jos kaikki hyvin menee, tämä tyttö vihitään kesän alussa papiksi.
Jospa nyt ehtisi blogiakin pitää yllä jatkossa paremmin. Toivottavasti kaikki lukijat ei oo jättänyt minuu! On täällä jotakin valmistakin, vihdoin. Tein Lidlin viime keväänä myymästä Colorado langasta hameen. Inhosin tuota jo heti alkuunsa, kun pätkärääkätty lanka vaan näyttää hirveältä. Sitä paitsi sileää neuletta hameen ympäryksen verran oli aika tuskaa neuloa. Sitten päädyin virkkaamaan hameen loppuun. Lopputulos on kyllä yllättävän siedettävä. Vuorikankaaksi ompelin luonnonvalkeaa puuvillaa, jotta hame ei hiosta kesä ja kotikäytössä. Ylhäällä hametta paikallaan pitää kuminauha. Lankaa kului noin 240 g, kokonaispaino vuorin kanssa oli 310g luokkaa ja arvioin kangasta olleen noin 70g.
Muoriskalle lähti palkintopaketti tuossa taannoin ja sisältö oli tällainen:
Olen ihaillut noita Virkkukoukkusen juttuja ja ostin samalla itselleni palkinnoksi graduaherruksesta aivan ihanan minua kuvaavan laukun!
Olin jo helmikuussa katsonut tuon kassin valmiiksi, että kunhan gradu valmistuu, niin sitten. Minä en tunnetusti osaa oikeaa ja vasenta. Muutama viikko sitten olin partiokurssilla, jossa mietittiin reittiä, miten leiripaikalta päästään pois ja todettiin, että ekasta risteyksestä käännytään oikealle. Poislähtiessä käännyin siit "oikealle" ja harhaan ajettuani mietin mikä meni vikaan. Palasin risteyksen kohdalle ja ääneen mietin itsekseni, että miks menin vikaan vaikka käännyin oikealle. Jonkin aikaa meni, ennen kuin hahmotin, että niin, olinkin kääntynyt risteyksestä vasempaan. Eikä tämä ollut ainutlaatuinen tapaus :) kauhulla odotan soveltuvuuskokeiden tuloksia, kun niissä oikeaa ja vasenta pyöriteltiin yhdessä tehtäväpaketissa joka tehtävässä...
Sny muisti miua paketilla viime viikolla. Paketista paljastui kolme kerää Wendyn Supreme puuvillalankaa. Miulla taitaa olla ajatustenlukija sny, kun viime viikon ihastelin työtoverin tunikaa (joka näytti itse neulotulta, vaikka oli kaupasta) ja sain siitä inspiraation omaan tunikaan. Asiaan vaikutti myös se, että uskaltauduin pari viikkoa sitten ostamaan elämäni ensimmäisen tunikamallisen paidan, ja ihastuin siihen valtavasti. Olin siis jo menossa kauppaan Tennessee ostoksille, tosin sillä mielellä, että se on aivan liian raskasta lankaa. Mutta sny pelasti miut lankaostoksilta, luulisi tuon 300g riittävän pikkuhihaiseen tunikaan. KIITOS SNY!
Kuvassa näkyy ihana marjapuuromainen langan väri ja aloitettu tunika.
Tänään olisi partioparaati, kun vietetään partioviikkoa, ja sää tuntuu suosivan, ainakin toistaiseksi. Tämä tyttö lähtee pukemaan partiopaitaa päälle ja voittamaan paraatimaljaa takaisin lippukunnalle!
*click*
Kommentit