Hiihtolomaa viettelen. Tai eihän yliopitossa hiihtolomaa ole, vaan viikon luentotauko...

Viikonloppuna kävin kotikodissa ja ajattelin opetella kehräämään mummon rukilla lankaa äitin koirien karvasta. Mummo sanoi, että siihen tarvitaan villaa väliin ja aloin ihmetellä sunnuntai iltana millaista villaa sen olisi oltava ja mistä sitä saan maanantaiaamuun mennessä... Naapurin mies on Pirtin kehräämöllä töissä ja äiti soitti hänelle kysyäkseen ammattisalaisuutta, että minkämoinen villa tässä olisi kyseessä. Mies sitten sanoi lähtevänsä näyttämään ja myymään tehtaan myymälästä meille sellaista villaa, että langan kehruu onnistuisi. Pääsin joka neulojan ihmemaahan, ihanan värisiä lankoja joka lähtöön...ah... Lankapaastoni arvatenkin tyssäsi tähän. Tein nopean päätöksen, että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, joka on käytettävä hyväkseen, ja kun suurin osa langoista päätyy kuitenkin lahjoiksi, ei se olisi niin väärin paastoanikaan kohtaan. Ostin suuren säkillisen lankaa, joista on äiti jo muutaman tilauksen tehnytkin, ja yksi hahtuvalanka päätyi jo äitin koiralle vaippahousuiksi, kun se merkkailee agilityhallissa, jossa niin ei saisi tehdä. Sain langoista hiukan alennustakin, joten omatunto ei niin paljon kolkuta, onhan sellainen tilaisuus käytettävä hyväkseen, eikö niin? Pudotuspeliin minua ei varmaan enää huolita, joten jatkan pudottelua täällä yksin. Sain myös äitiltä lahjoituksena vanhoja villalankoja, joten lankavarastot, jotka kylläkin hupenivat jo melkein loppuun lankahamsterikuukauden aikana, ovat nyt taas täydentyneet.

Kehruu ei ihan sujunut, rukki temppuili ja hahtuvaa olisi varmaan pitänyt syöttää kaksinkertaisena. Unelmani kuitenkin toteutui ja nyt osaan periaatteessa käyttää rukkia, ehkä seuraavan kerran mummon luona käydessä onnistuu langan tekokin oikeasti. Onnistui se periaatteessa nytkin, mutta ei tulos kaunis ollut. Rukki ei vetänyt lankaa, ja sitten kun saimme sen vetämään, ei se tahtonut kiertää lankaa tarpeeksi. Tulipa rukin metalliosat öljyttyä ja opin nyörittämään sen ja kehräämisen periaatteen.
Viikonloppuna sain tehtyä itselleni sukat, tuo avokki ei ole tykännyt kun näissä polvisukissa kuljen hameen kanssa... Kuulemma kaikki ihmiset tuijottavat jalkojani...höh... Tein lyhyemmät ja siniharmaat polvisukat, joissa menee palmikko keskellä. Seuraavaksi pitäisi aloittaa jotakin pörröistä salaisena sukankutojana, mutta lanka ei totellut minua, joten hiukan joutuu suunnittelemaan, kuinka saan toteutettua saajan toiveen... Kivaa on sitäkin alkaa neuloa, osa sukista tulee varmaan Pirtinkehräämön langasta, osaan käytän sukkaystävääni varten ostamaani lankaa, jota en nyt paljasta. Jotakin pehmeää on kuitenkin luvassa:)

Ainiin ja kreikan tentti meni läpi, joskin hiukan rimaa hipoen, mutta sain opintopisteet kuitenkin, ja tekstikurssille on itsellä jo nyt enemmän motivaatiota, kun aivan viime hetkillä oppi asioita kieliopista niin paljon! Ehkäpä jo kesällä tekstikurssikin on läpi. Nyt vaan sitten proseminaarin kimppuun. Olo on helpottunut kreikan jälkeen ja nyt on uutta intoa loppukevään opintoihin, kun ne kaikki liittyy tavalla tai toisella pää- ja sivuaineisiini:)

Lopputulos lankahamstereissa oli 2165g ja 12kpl,loppukulutukseen sain vielä edellisen postin sukalle kaverinkin. Yhtä sukkaa ei tilastoihin laskettu ja olihan minun nyt se kaksi kiloa ylitettävä, joten kreikan tentin jälkeen aloin villisti neuloa toista sukkaa, ja sain kuin sainkin sen ennen puolta yötä valmiiksi. Koko sukan grammoja en hamstereihin tosin saanut, kun lanka loppui kesken ja jouduin ostamaan sitä lisää. Tuo lanka on vielä poistuvia värejä raitalangasta, joten olin jo Prismassa paniikkikohtauksen partaalla, kun väriä ei ollut. Tokmanni kuitenkin pelasti minut. Nyt sukat on toimitettu jo saajalle, toivottavasti miellyttivät, kommentteja en ole vielä kuullut.

Kuvia on luvassa myöhemmin, nyt olen kaverin luona lomailemassa ja unohdin kameran piuhan kotiin. Siis pitkä ja kuvaton postaus tuli, toivottavasti joku jaksaa lukea:)