Tein Marianne kämmekkäät tuosta itse värjätystä Floricasta. Ohje oli oma ja puikot 3,5. Lankaa kului melkein koko 50g, pikku mytty sitä näytti jääneen. Meinasi tulla totaalinen mörvelö tuosta yritelmästä, kun ensin ompelin nuo perhoset siten, että sain kaksi oikean käden kämmekästä. Ja minä kun olen kaikkien käsityön opettajien painajainen ompeluissa ja päättelyissä, niin suttuista ompelua purkaessa leikkasin yhden silmukan poikki... Onneksi sain sen pikkujipoilla korjattua, mutta kyllä jo sydän hakkasi. Perhosista tuli tuosta langasta aivan valtavia, mutta eipä tuo menoa haittaa. Sitäpaitsi tekovaiheessa ne näyttivät aivan pelastusrenkailta, eikä miltään perhosilta... Perhoset ompelin kiinni vain keskeltä, joten lepattavat kivasti tuulessa. Tänään olikin ensimmäisen kerran pitkään aikaan sellainen sää, että ulos voi lähteä ilman kaksinkertaisia lapasia, joten pääsevät heti käyttöön.

586251.jpg

Sitten alla vielä äitille lähtevä paketti. Sisältää kassin, perhosen, kännykkäpussin ja pannan (Purin jonkun vanhan pipon ja otin langan talteen, tuota resoria en saanut purettua ja päättelin sen niin, että siitä tuli panta.) Äiti kun käyttää jotain kaameaa hikinauhaa kypärän alla lämmikkeenä, niin saa nyt edes oikean pannan :) Kännykkäpussin saa lahjoittaa eteenpäin, jos ei itsellä tarvetta ole, minulla jäi käyttämättä, kun nuo iskunkestävät puhelimet kulkee repun taskussa ihan sellaisenaan.

586244.jpg

Tuosta otsikosta tuli mieleen rakas pikkuveljeni, joka tuota kirjan nimeä mukaillen minun kerran sanoi olevan liian lihava sinivalaaksi... Olin varmaankin 16 ja pikkuveli 10
(mitat nyt ovat 157 ja n. 52, tuolloin jälkimmäinen luku on ollut varmaankin vielä hyvin paljon vähemmän). Että sopii ihmetellä mistä ne itsetunto- ongelmat sitten ovat peräisin... :)

Täällä paistaa aurinko ja partiossakin vietetään kevään viimesitä iltaa tänään lasten kanssa herkutellen! Ihanaa maanantaita!