Matka pikkuveljen seurassa oli rentouttava ja sisarusten välinen viha- rakkaussuhde näytti taas reissussa voimansa. Yllättävän vähän kyllä tapeltiin, ollaankohan aikuistumassa?! Matkaan lähdettiin lauantaina Ryanairilla Lontooseen, josta sunnuntaiaamuna saman yhtiön lennolla Bratislavan lentokentälle. Hotelli oli vain parin kilometrin päässä lentokentästä ja päätettiin reippailla hotellille- ilman karttaa tietenkin. Jonkin aikaa harhailtuamme päädyimme ottamaan taksin, joka maksoi 155 SKK, eli viiden euron luokkaa. Matka ei todella ollut hurjan pitkä, suunta vaan oli ollut väärä :) Hotellikin oli varattu netistä, ja se oli kaikin puolin siisti ja moitteeton. Mitä nyt saatiin tupakoivien huone ensin, mutta valituksen jälkeen huonekin vaihtui. Aamupala oli maittavaa ja täyttävää ja vuoteet pehmoiset. Tyyny vain oli minulle aivan liian iso...
Syksyinen Bratislavan vanhakaupunki.
Hotellin sijainti oli keskustasta n. 3km, mutta bussit ja ratikat kulki tiuhaan tahtiin, ja puolen tunnin lippu maksoi 18 SKK, eli n. 60 senttiä, joten matkustamisen hinta ei päätä huimannut (ja bussireititkin oli helppo etsiä sitten kun kartta saatiin hankittua). Kaupunki oli kaunis, ilmat syksyiset ja paljon nähtävää riitti.
Linna, jonne kiivettiin katsomaan.
Keskustassa ja hotellin ympäristössä oli useita valtavia kauppakeskuksia (käytiin Suomessa Ideaparkissa Tampereelle mennessä ja pidettiin sitä isona, mutta taidettiin käydä neljässä vielä isommassa keskuksessa tuolla matkalla), joissa syöminen on edullista ja vaatteetkin Suomen hintatasoa hiukan alhaisempia (merkkivaatteita tämä ei tainnut kyllä koskea), liikkeitä löytyy reilusti laidasta laitaan, ja usein jokin iso ruokakauppakin on samassa yhteydessä. Teenystävänä minua ihmetytti ja ihastutti erityisesti teepuodit, joissa oli kymmenittäin eri irtotee lajeja, jotka pakattiin mukaan pussiin paikan päällä, valinnan vaikeus oli hirveää!
Maisemia linnan muurien yli.
Lankoja en kaupungista löytänyt. Yhden lankapuodin bongasin bussi matkalla ja sinne raahasin pikkuveljeni kaatosateessa kartan avulla moneen kertaan eksyen. Kuitenkin lankakauppa oli hienoinen pettymys, niin minulle kuin lievästi ärsyyntyneelle nälkäiselle seuralaisellenikin. Langat olivat seinällä langalla aidatussa nurkkauksessa, josta myyjä sitten pyynnöstä keriä ojenteli. Lankoihin ei siis itse päässyt koskemaan ollenkaan, eikä niitä päässyt hypistelemään. PÖYRISTYTTÄVÄÄ! Kuinka sellaista lankaa voi ostaa?! Muutamaa kerää pyysin myyjältä, mutta palvelu oli niin nihkeää, että päätin olla ottamatta yhtään kerää mukaani, kun en itse niihin saanut koskea!
Monessa blogissa on tänä syksynä kerrottu neuleiden olevan muotia. Tuon matkan jälkeen minäkin alan uskoa sen. Joka liikkeessä oli paljon neuleita, ja etenkin neuleiset asusteet tuntuivat nyt olevan in.
Benettonin naiset reiluissa neulepaidoissa ja lankavyyhdit päässä.
En voinut olla ottamatta kuvaa Benettonin mainoksesta, joka jostain syystä avautui minulle aivan muussa mielessä kuin Benettonin vaatemainoksena. Olipa ihastuttavaa katsella tuota mainosta monessa kadunkulmassa.
Muotineuleita.
Ja silti, vaikka neuleet ovat muodikkaita, neulominen ilmeisesti ei ole. Sain pitkiä katseita Lontoon lentokentällä neuloessani. Tampereen lentokentällä purin lankavyyhdin kerälle pikkuveljen avustuksella ja saimme vain hymyileviä katseita. Oli havaittavissa selkeä kulttuuriero suomen hyväksyvien huvittuneiden katseiden ja Lontoon halveksivien katseiden välillä. Jännittävää.
Bratislavassa kaikissa kaupoissa ja hotellissa soi pikkuveljeä lainatakseni ikuinen radio Nova. Musiikki oli aina vain diskomaista. Silti kaupungilla oli useita mainoksia, joissa komeili tuttu suomalainen nimi: Värttinä!
Eipä ollut ensimmäinen suomalainen bändi, jonka luulisi suurissa Euroopan kaupungeissa keikkailevan, mutta tekiväthän he juuri jonkin ison musikaali projektin, ellen ihan väärin muista.
Niin, tuli siis selväksi että matka oli mukava, mutta miten tuo otsikko sitten tähän kaikkeen liittyy? Noh, kyseessä on jälleen lainaus rakkaalta veljeltäni. Tämä tuli erään pizzerian vessasta virnuillen ulos ja sanoi löytäneensä taas yhden hyvän syyn olla mies. Oli kuulemma juuri pelannut jalkapalloa vessassa ja tehnyt kaksi maalia. Ollessani yhtä kysymysmerkkiä sain sitten selvityksen, että pisuaarissa oli ollut jalkapallopeli. Minähän en tuota suostunut uskomaan, ja koska en kehdannut miesten vessaan mennä asiaa tarkastamaan, kävimme toisena päivänä samassa vessassa ja pikkuveli kuvasi tämän ihmeen.
Jalkapallopeli pisuaarissa.
Kaikkea ne miehet keksii. Epistä.
Eli kun kaikki tavalliset naistenvaivat on käytetty selittäessä miksi miesten elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa, voi käyttää apuna pisuaareja- tai boksereita. Pikkuveli nimittäin löysi itselleen viikonpäiväbokserit maanantaista sunnuntaihin ja halusi ne ehdottomasti. Jälleen MINÄ sain käyttää kaiken taitoni saadakseni putiikin (koju jollakin sivukujalla) myyjän ymmärtämään, että haluamme ne kaikki bokserit samankokoisina ja eri viikonpäivillä. Ja minulle naurettiin, kun he idean lopulta tajusivat. Ja tämä kaikki vain siksi, että pikkuveli saisi bokserinsa, jotka kieltämättä oli ihan hauskat.
K-18. Pikkuveljen viikonpäiväbokserit, joita metsästettiin kissojen ja koirien kanssa.
Eikä siinä vielä kaikki. Oltiin päivä ensin etsitty minulle sellaista softeezetyynyä. Nähtiin tyyny heti ekana päivänä ja ihastuin siihen matkatyynynä. Viimeisenä päivänä päätin sen sitten ostaa (osittain myös, koska hotellin tyynyllä oli mahdotonta nukkua ilman, että jokin kohta yläkropassa puutui (myös tästä syystä miesten kropalla elämä on helpompaa)), mutta kauppakeskuksessa, jossa oltiin, tyynyt oli kalliimpia, kuin toisessa. Matkustimme toiseen kauppakeskukseen (hotellimme luokse), jossa enää ei sitten ollutkaan tyynymyyjää. Päätin luopua koko tyynystä, mutta pikkuveli halusi että minä saan tyynyn, koska hän sai bokserinsa. Palasimme kaupungin kauppakeskukseen ja ostin tyynyn. Palattuamme hotelliin pikkuveli huomasi saaneensa kahdet sunnuntaibokserit lauantain sijaan. Eihän se muu auttanut, kuin vielä lähteä takaisin kaupungin kävelykujalle, ja toivoa, että putiikki vielä olisi auki. Saatiin kuin saatiinkin bokserit, mutta taas minulle naurettiin :)
Matkaneuleena mukana oli revontulihuivi. Se on vielä työn alla. Sen sijaan valmiiksi ovat tulleet miehen sukat koirankarvalangasta vahvistettuna pirtin kehräämön villalla. Silmukoita 40 ja puikot 3,5. Koirankarvalankaa jäi vielä sen verran, että siitä tulee miehelle lapaset.
Miehen sukat, sukkasadon 12. pari.
Myös jotakin muuta valmista täällä on. Joulukalenteri on askarreltu, sisältö enää puuttuu. Lisäksi pidettiin ystävälleni läksiäisiä, kun hän muuttaa muualle ja tein hänelle runokirjan lahjaksi. Kirja on tehty Tiimarin muistilehtiön pohjalle ja päällystetty lahjakassinpaperilla. Runoja tulostelin käsintehdylle Tiimarin paperille ja normaalipaperille, jätin kirjaan myös tyhjää omille ja ystävien ajatuksille.
Ystävän lahjarunokirja.
Tänään sain haettua viime viikolla tulleen syksyn sävyt pakettini. Se oli aivan ihana vaaleanpunaisen ja violetin sävyinen paketti. Jo puolukkakuvioinen postipaketti lupaili kaunista sisältöä. Paketista löytyi rooibosteetä (vatsani lempparia), Novitan Nina lankaa (ihana väri ja ihan uusi tuttavuus), magneetti, huovutusvillaa, ihana kortti, Pentikin kynttilä sekä nenäliinoja, joita pakettia hakiessani postin tiskillä ihastelin, mutta totesin, ettei niitä tule koskaan itselle ostettua. Noita voisi vaikka käyttää liima- askarteluun. Aivan ihana paketti kaikkiaan! KIITOS!
Jos jaksoit tänne asti lukea, niin kommentoi ihmeessä ;)
Syksyinen Bratislavan vanhakaupunki.
Hotellin sijainti oli keskustasta n. 3km, mutta bussit ja ratikat kulki tiuhaan tahtiin, ja puolen tunnin lippu maksoi 18 SKK, eli n. 60 senttiä, joten matkustamisen hinta ei päätä huimannut (ja bussireititkin oli helppo etsiä sitten kun kartta saatiin hankittua). Kaupunki oli kaunis, ilmat syksyiset ja paljon nähtävää riitti.
Linna, jonne kiivettiin katsomaan.
Keskustassa ja hotellin ympäristössä oli useita valtavia kauppakeskuksia (käytiin Suomessa Ideaparkissa Tampereelle mennessä ja pidettiin sitä isona, mutta taidettiin käydä neljässä vielä isommassa keskuksessa tuolla matkalla), joissa syöminen on edullista ja vaatteetkin Suomen hintatasoa hiukan alhaisempia (merkkivaatteita tämä ei tainnut kyllä koskea), liikkeitä löytyy reilusti laidasta laitaan, ja usein jokin iso ruokakauppakin on samassa yhteydessä. Teenystävänä minua ihmetytti ja ihastutti erityisesti teepuodit, joissa oli kymmenittäin eri irtotee lajeja, jotka pakattiin mukaan pussiin paikan päällä, valinnan vaikeus oli hirveää!
Maisemia linnan muurien yli.
Lankoja en kaupungista löytänyt. Yhden lankapuodin bongasin bussi matkalla ja sinne raahasin pikkuveljeni kaatosateessa kartan avulla moneen kertaan eksyen. Kuitenkin lankakauppa oli hienoinen pettymys, niin minulle kuin lievästi ärsyyntyneelle nälkäiselle seuralaisellenikin. Langat olivat seinällä langalla aidatussa nurkkauksessa, josta myyjä sitten pyynnöstä keriä ojenteli. Lankoihin ei siis itse päässyt koskemaan ollenkaan, eikä niitä päässyt hypistelemään. PÖYRISTYTTÄVÄÄ! Kuinka sellaista lankaa voi ostaa?! Muutamaa kerää pyysin myyjältä, mutta palvelu oli niin nihkeää, että päätin olla ottamatta yhtään kerää mukaani, kun en itse niihin saanut koskea!
Monessa blogissa on tänä syksynä kerrottu neuleiden olevan muotia. Tuon matkan jälkeen minäkin alan uskoa sen. Joka liikkeessä oli paljon neuleita, ja etenkin neuleiset asusteet tuntuivat nyt olevan in.
Benettonin naiset reiluissa neulepaidoissa ja lankavyyhdit päässä.
En voinut olla ottamatta kuvaa Benettonin mainoksesta, joka jostain syystä avautui minulle aivan muussa mielessä kuin Benettonin vaatemainoksena. Olipa ihastuttavaa katsella tuota mainosta monessa kadunkulmassa.
Muotineuleita.
Ja silti, vaikka neuleet ovat muodikkaita, neulominen ilmeisesti ei ole. Sain pitkiä katseita Lontoon lentokentällä neuloessani. Tampereen lentokentällä purin lankavyyhdin kerälle pikkuveljen avustuksella ja saimme vain hymyileviä katseita. Oli havaittavissa selkeä kulttuuriero suomen hyväksyvien huvittuneiden katseiden ja Lontoon halveksivien katseiden välillä. Jännittävää.
Bratislavassa kaikissa kaupoissa ja hotellissa soi pikkuveljeä lainatakseni ikuinen radio Nova. Musiikki oli aina vain diskomaista. Silti kaupungilla oli useita mainoksia, joissa komeili tuttu suomalainen nimi: Värttinä!
Eipä ollut ensimmäinen suomalainen bändi, jonka luulisi suurissa Euroopan kaupungeissa keikkailevan, mutta tekiväthän he juuri jonkin ison musikaali projektin, ellen ihan väärin muista.
Niin, tuli siis selväksi että matka oli mukava, mutta miten tuo otsikko sitten tähän kaikkeen liittyy? Noh, kyseessä on jälleen lainaus rakkaalta veljeltäni. Tämä tuli erään pizzerian vessasta virnuillen ulos ja sanoi löytäneensä taas yhden hyvän syyn olla mies. Oli kuulemma juuri pelannut jalkapalloa vessassa ja tehnyt kaksi maalia. Ollessani yhtä kysymysmerkkiä sain sitten selvityksen, että pisuaarissa oli ollut jalkapallopeli. Minähän en tuota suostunut uskomaan, ja koska en kehdannut miesten vessaan mennä asiaa tarkastamaan, kävimme toisena päivänä samassa vessassa ja pikkuveli kuvasi tämän ihmeen.
Jalkapallopeli pisuaarissa.
Kaikkea ne miehet keksii. Epistä.
Eli kun kaikki tavalliset naistenvaivat on käytetty selittäessä miksi miesten elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa, voi käyttää apuna pisuaareja- tai boksereita. Pikkuveli nimittäin löysi itselleen viikonpäiväbokserit maanantaista sunnuntaihin ja halusi ne ehdottomasti. Jälleen MINÄ sain käyttää kaiken taitoni saadakseni putiikin (koju jollakin sivukujalla) myyjän ymmärtämään, että haluamme ne kaikki bokserit samankokoisina ja eri viikonpäivillä. Ja minulle naurettiin, kun he idean lopulta tajusivat. Ja tämä kaikki vain siksi, että pikkuveli saisi bokserinsa, jotka kieltämättä oli ihan hauskat.
K-18. Pikkuveljen viikonpäiväbokserit, joita metsästettiin kissojen ja koirien kanssa.
Eikä siinä vielä kaikki. Oltiin päivä ensin etsitty minulle sellaista softeezetyynyä. Nähtiin tyyny heti ekana päivänä ja ihastuin siihen matkatyynynä. Viimeisenä päivänä päätin sen sitten ostaa (osittain myös, koska hotellin tyynyllä oli mahdotonta nukkua ilman, että jokin kohta yläkropassa puutui (myös tästä syystä miesten kropalla elämä on helpompaa)), mutta kauppakeskuksessa, jossa oltiin, tyynyt oli kalliimpia, kuin toisessa. Matkustimme toiseen kauppakeskukseen (hotellimme luokse), jossa enää ei sitten ollutkaan tyynymyyjää. Päätin luopua koko tyynystä, mutta pikkuveli halusi että minä saan tyynyn, koska hän sai bokserinsa. Palasimme kaupungin kauppakeskukseen ja ostin tyynyn. Palattuamme hotelliin pikkuveli huomasi saaneensa kahdet sunnuntaibokserit lauantain sijaan. Eihän se muu auttanut, kuin vielä lähteä takaisin kaupungin kävelykujalle, ja toivoa, että putiikki vielä olisi auki. Saatiin kuin saatiinkin bokserit, mutta taas minulle naurettiin :)
Matkaneuleena mukana oli revontulihuivi. Se on vielä työn alla. Sen sijaan valmiiksi ovat tulleet miehen sukat koirankarvalangasta vahvistettuna pirtin kehräämön villalla. Silmukoita 40 ja puikot 3,5. Koirankarvalankaa jäi vielä sen verran, että siitä tulee miehelle lapaset.
Miehen sukat, sukkasadon 12. pari.
Myös jotakin muuta valmista täällä on. Joulukalenteri on askarreltu, sisältö enää puuttuu. Lisäksi pidettiin ystävälleni läksiäisiä, kun hän muuttaa muualle ja tein hänelle runokirjan lahjaksi. Kirja on tehty Tiimarin muistilehtiön pohjalle ja päällystetty lahjakassinpaperilla. Runoja tulostelin käsintehdylle Tiimarin paperille ja normaalipaperille, jätin kirjaan myös tyhjää omille ja ystävien ajatuksille.
Ystävän lahjarunokirja.
Tänään sain haettua viime viikolla tulleen syksyn sävyt pakettini. Se oli aivan ihana vaaleanpunaisen ja violetin sävyinen paketti. Jo puolukkakuvioinen postipaketti lupaili kaunista sisältöä. Paketista löytyi rooibosteetä (vatsani lempparia), Novitan Nina lankaa (ihana väri ja ihan uusi tuttavuus), magneetti, huovutusvillaa, ihana kortti, Pentikin kynttilä sekä nenäliinoja, joita pakettia hakiessani postin tiskillä ihastelin, mutta totesin, ettei niitä tule koskaan itselle ostettua. Noita voisi vaikka käyttää liima- askarteluun. Aivan ihana paketti kaikkiaan! KIITOS!
Jos jaksoit tänne asti lukea, niin kommentoi ihmeessä ;)
*click*
Kommentit