Koko viikonloppu on ollut yhtä juhlaa. Mitä pappi tekee ensimmäisenä vapaana viikonloppunaan? Juhlii ystävän häitä ja menee miehen pikku veljen konfirmaatioon ja rippijuhlaan. Kummassakaan tilaisuudessa ei kuitenkaan ollut papillisia velvoitteita...
Hääpari sai viime vuoden häälahjojen tapaan viestintä tyynyliinat ja mukaan samaisen runon, joskin tällä kertaa suomeksi, ei savoksi :) Hääpari asuttaa miehen maatilaa ja hoitelee sonneja ja lehmiä tilalla, joten eihän porot heidän tyynyliinoihinsa sopineet. K&J saivat siis lehmätyynyliinat sekä valmiit pussilakana setit (kun Anttilassa ei enää myyty, ainakaan täällä niitä yksivärisiä pussilakanoita), jotka oli kukalliset, toiselle oranssi ja toiselle vihreä. Tässäpä tyynyliinojen viestipuolet:
Toisella puolella tyynyä voit ilon tunteen näyttää ja onnellisuudella puolisoskin täyttää...
...Joskus, kun oikein sapettaa, täytyy suhdetta hiukan hapettaa. Elä silloin itseäs myrkkytunteella täytä, vaan tyynyn toista puolta toisellekin näytä.
Häissä tietenkin heiteltiin myös morsiuskimppua ja minähän sen koppasin (tai syöksyin maasta, kun se sinne lensi) Milloinhan täällä siis häitä tanssitaan? Mikäli miehestä riippuu, niin ei ihan pian, mut josko sittenkin? Huomatkaa hääkimpussa ohran vihneet, parin oman pellon ohraa, jota löytyi kaikista koriste- ja morsiuskimpuista sekä kaason kampauksesta. Oman pellon ohranjyviä myös heiteltiin riisien sijaan.
"Hei me mennään naimisiin..." :)
Kirkon ajan häissä ja koko sunnuntain pukeuduin urheasti Lumiruusu yritelmääni, eikä se onneksi ihan hirveä käytössä ollut... Hääjuhlassa pidin paksumpaa keeppiä, kun pihalla juhlittiin. Onneksi ei kuitenkaan ihan siis joutunut piilottamaan ja hautaamaan tuota Lumiruusuhirvitystä.
Hämärä kesäilta saa huivin näyttämään siedettävältä :) Hiuksetkin hapsottaa pitkän päivän jälkeen :)
Juhlissa se oli ihan hyvä kaveri kauniin mekkoni kanssa. Mekko on jo edesmenneen tätini miulle ylioppilasjuhliin ompelema. Aivan ihana ja taidokas työ kaikessa yksinkertaisuudessaan. Muutamaa muotolaskosta itse tuossa muokkailin, jotta mekko oisi mukavampi päällä (kun en enää ihan ylioppilaskokoa valitettavasti ole) ja ei voinut kuin kiitellä siistejä saumoja ja silityksiä, joiden avulla oli helppo muotolaskoksia pienentää.
Vielä olisi kaksi vapaapäivää tuhlattavana. Saa nähdä mitä keksitään :)
Hääpari sai viime vuoden häälahjojen tapaan viestintä tyynyliinat ja mukaan samaisen runon, joskin tällä kertaa suomeksi, ei savoksi :) Hääpari asuttaa miehen maatilaa ja hoitelee sonneja ja lehmiä tilalla, joten eihän porot heidän tyynyliinoihinsa sopineet. K&J saivat siis lehmätyynyliinat sekä valmiit pussilakana setit (kun Anttilassa ei enää myyty, ainakaan täällä niitä yksivärisiä pussilakanoita), jotka oli kukalliset, toiselle oranssi ja toiselle vihreä. Tässäpä tyynyliinojen viestipuolet:
Toisella puolella tyynyä voit ilon tunteen näyttää ja onnellisuudella puolisoskin täyttää...
...Joskus, kun oikein sapettaa, täytyy suhdetta hiukan hapettaa. Elä silloin itseäs myrkkytunteella täytä, vaan tyynyn toista puolta toisellekin näytä.
Häissä tietenkin heiteltiin myös morsiuskimppua ja minähän sen koppasin (tai syöksyin maasta, kun se sinne lensi) Milloinhan täällä siis häitä tanssitaan? Mikäli miehestä riippuu, niin ei ihan pian, mut josko sittenkin? Huomatkaa hääkimpussa ohran vihneet, parin oman pellon ohraa, jota löytyi kaikista koriste- ja morsiuskimpuista sekä kaason kampauksesta. Oman pellon ohranjyviä myös heiteltiin riisien sijaan.
"Hei me mennään naimisiin..." :)
Kirkon ajan häissä ja koko sunnuntain pukeuduin urheasti Lumiruusu yritelmääni, eikä se onneksi ihan hirveä käytössä ollut... Hääjuhlassa pidin paksumpaa keeppiä, kun pihalla juhlittiin. Onneksi ei kuitenkaan ihan siis joutunut piilottamaan ja hautaamaan tuota Lumiruusuhirvitystä.
Hämärä kesäilta saa huivin näyttämään siedettävältä :) Hiuksetkin hapsottaa pitkän päivän jälkeen :)
Juhlissa se oli ihan hyvä kaveri kauniin mekkoni kanssa. Mekko on jo edesmenneen tätini miulle ylioppilasjuhliin ompelema. Aivan ihana ja taidokas työ kaikessa yksinkertaisuudessaan. Muutamaa muotolaskosta itse tuossa muokkailin, jotta mekko oisi mukavampi päällä (kun en enää ihan ylioppilaskokoa valitettavasti ole) ja ei voinut kuin kiitellä siistejä saumoja ja silityksiä, joiden avulla oli helppo muotolaskoksia pienentää.
Vielä olisi kaksi vapaapäivää tuhlattavana. Saa nähdä mitä keksitään :)
*click*
Kommentit