Huomenna lähtevät minun salaiset sukkani postiin. Kudottu kyllä kaikkea muuta kuin salassa junamatkalla ja vieraskäynneillä, mutta eihän se salaasalaa kutominen ollutkaan ideana. Kuvat on otettu ja sukat kuoressa valmiina postitusta varten. Kuvia en vielä julkaise, vaikka tahtoisinkin... Laitoin pakettiin myös sukkiin liittyvän pikkuyllärin mukaan, kun minä en SNY juttuun mukaan kerennyt, niin pitää purkaa muistamistarmoaan tällä lailla.

Tänään mietin miten on mahdollista, että jumpassa ihmiset, joita näkee kerran viikossa, mutta joiden kanssa ei välttämättä ole koskaan edes puhunut voivat herättää tunteita. Joitain vihaa ensi näkemältä, toiset ärsyttävät, joillekin on kateellinen ja toiset vaikuttavat tutustumisen arvoisilta, ja niiden kanssa tulee muutama sana vaihdettuakin, jotkut taas herättävät huolehtivia, huvittuneita tai sääliviä tunteita. Kyse ei ole yksittäisestä jumpparyhmästä, vaan olen itsessäni huomannut saman ilmiön monta kertaa jumpissa (myös sellaisissa, jotka eivät ole säännöllisiä, vaan kävijät tulevat paikalle satunnaisesti ilmoittautumalla) Onko kyse ylipäätään ensivaikutelmasta vai mistä? Olenkohan vain outo? Taidan lähteä Höyhensaarille pohdiskelemaan asiaa...