Tässä se taas nähtiin. Tyhmästä päästä kärsii... Tässä siis vihdoin Lumiruusuni valmiina. Tämä neule oli taas niitä, jotka aiheuttavat neulojalle keskimääräistä enemmän harmaita hiuksia. Kuten aiemmin jo tuskailin, ei huivi meinannut millään valmistua. Jossain kohtaa viimeistä mallikuviota silmukat eivät enää täsmänneetkään, mistä seurasi liian monta purkutuomiota. Jo kaaviossa kolme tuli purku eteen, kun mielestäni ohjeeseen oli lipsahtanut yksi oikea rivien alkuun liikaa. Tai sitten olin itse vaan tehnyt väärin jotain aiemmin. En pysynyt enää laskuissa montako kertaa tuota yhteensä purin. MONTA! Lopulta sain silmukat täsmäämään neljännessäkin kaaviossa, mutta valmiin huivin reuna oli niin tiukka, ettei huivi asettunut mihinkään muotoon. Purin päättelyt ja tein niin löysäksi kun vain ikinä osasin (ja sillä "joustavalla" tekniikalla) Mutta kun lanka on joustamatonta, niin ei tuo huivin tekele taipunut mitenkään puoliympyräksi... Siispä kysymys kuului puranko koko tekeleen, vai saako tästä mitään aikaiseksi??? Olin haaveillut, että saisin tuon päälle ystävän häihin viikonloppuna. No päätin yrittää jotakin tuosta pingottaa ja taipuihan se sentään väärin päin kolmioksi.
Kuva on surkea, mutta tämä vaan kuvaa huivin tekoprosessia. Fiasko loppuun saakka. Piti kuitenkin jonkinlainen kuva saada tuosta hirvityksestä pingotuksessa. Märät läntitkin haittaavat näkyvyyttä...
Täytyy sanoa, ettei tuo lanka ollut minun käsialani kanssa paras yhdistelmä ainakaan tähän huiviin. Kyseessähän oli siis Marjutilta saamani Kashmir-silkkisekoite Lankaa olisi vielä reippaasti yli puoli kerää, jotakin siitä saisi, mutta en tiedä uskallanko ja jaksanko enää sen kanssa huivien kimppuun ryhtyä... Tuo huivi on siis tehty kaksinkertaisella langalla puikoilla 2,5 ja viimeinen kuvio 3. Lanka sotkeutuu helposti, etenkin purettaessa ja tosiaan ei veny yhtään. Muuten kyllä oikein pehmoista ja kaunista lankaa. Kaikesta huolimatta testasin huivin käyttäytymistä päällä, ja käytössä se ei näytä ollenkaan niin rumalle kuin pingotuksessa. Joten ehkäpä tuon käyttöön saa kuitenkin. Mikäli näin käy, niin lisää kuvia rumiluksesta viikonloppuna. Lankaa kului tuohon hurjat 40g.
Lisäksi olen tehnyt muutaman vaakatilkun välitöinä purkaakseni huivin aiheuttamaa turhautumista. Seuraavaksi puikoille hyppäsi valkea stola.
Viime viikonloppuna oli ensimmäinen kaste, ja siellä puin päälleni tuon itse tehdyn vihreän stolan. Se kyllä toimi ihan kivasti. Kastettavia oli kaksi ja toisella oli komea mummin virkkaama kastepuku, jota käsityöntekijänä ihaillen tuijottelin. Myös vihkimisiä olen muutaman hoitanut. Toimitukset ovat menneet tosi kivasti ja ihmisten kohtaaminen eri elämäntilanteissa on antoisaa. Hautajaiset hiukan jännittää ja aiheuttaa stressipainajaisia tuon tuostakin, mutta eiköhän nekin ensimmäisten jälkeen ala sujua. Tiedossa ei vielä kyllä ole yksiäkään. Työ on kivaa. Muutama viikko tavallista työskentelyä ja sitten taas riparille. Ensi viikonloppu onkin vapaa, joten tämä viikko on mennyt ihmetellessä mitä tekisi, kun ei ole yhtään toimitusta tai jumalanpalvelusta valmisteltavana :)
Kuva on surkea, mutta tämä vaan kuvaa huivin tekoprosessia. Fiasko loppuun saakka. Piti kuitenkin jonkinlainen kuva saada tuosta hirvityksestä pingotuksessa. Märät läntitkin haittaavat näkyvyyttä...
Täytyy sanoa, ettei tuo lanka ollut minun käsialani kanssa paras yhdistelmä ainakaan tähän huiviin. Kyseessähän oli siis Marjutilta saamani Kashmir-silkkisekoite Lankaa olisi vielä reippaasti yli puoli kerää, jotakin siitä saisi, mutta en tiedä uskallanko ja jaksanko enää sen kanssa huivien kimppuun ryhtyä... Tuo huivi on siis tehty kaksinkertaisella langalla puikoilla 2,5 ja viimeinen kuvio 3. Lanka sotkeutuu helposti, etenkin purettaessa ja tosiaan ei veny yhtään. Muuten kyllä oikein pehmoista ja kaunista lankaa. Kaikesta huolimatta testasin huivin käyttäytymistä päällä, ja käytössä se ei näytä ollenkaan niin rumalle kuin pingotuksessa. Joten ehkäpä tuon käyttöön saa kuitenkin. Mikäli näin käy, niin lisää kuvia rumiluksesta viikonloppuna. Lankaa kului tuohon hurjat 40g.
Lisäksi olen tehnyt muutaman vaakatilkun välitöinä purkaakseni huivin aiheuttamaa turhautumista. Seuraavaksi puikoille hyppäsi valkea stola.
Viime viikonloppuna oli ensimmäinen kaste, ja siellä puin päälleni tuon itse tehdyn vihreän stolan. Se kyllä toimi ihan kivasti. Kastettavia oli kaksi ja toisella oli komea mummin virkkaama kastepuku, jota käsityöntekijänä ihaillen tuijottelin. Myös vihkimisiä olen muutaman hoitanut. Toimitukset ovat menneet tosi kivasti ja ihmisten kohtaaminen eri elämäntilanteissa on antoisaa. Hautajaiset hiukan jännittää ja aiheuttaa stressipainajaisia tuon tuostakin, mutta eiköhän nekin ensimmäisten jälkeen ala sujua. Tiedossa ei vielä kyllä ole yksiäkään. Työ on kivaa. Muutama viikko tavallista työskentelyä ja sitten taas riparille. Ensi viikonloppu onkin vapaa, joten tämä viikko on mennyt ihmetellessä mitä tekisi, kun ei ole yhtään toimitusta tai jumalanpalvelusta valmisteltavana :)
*click*
Kommentit